Melekonen Mestarj - matkalla tohtoriksi

 

Paljon on tapahtunut sitten viime kirjiotukseni. Valmistuin keväällä 2020 Savonia Ammattikorkeakoulusta Taidepedagogiikan tutkinto-ohjelmasta musiikkipedagogiksi (ylempi AMK). Opiskelut suoritin osittain työn ohella, osittain äitiyslomalla sekä opintovapaalla tasapainotellen. Opinnäytetyöni aihe (Me tulemme taas. Suomalaisen elokuvamusiikin konsertin harjoittelun ja esittämisen merkitys Iskelmäsenioreille.) avasi silmäni kulttuurin moninaisille merkityksille sekä merkityksellisyydelle, joita kansalaisopisto-opiskelijat kokivat konserttikiertuetta harjoiteltaessa, esitettäessä sekä sen jälkeen. Vaikka itse työssäni huomaan, kuinka merkittävää kulttuurillista työtä kansalaisopistomme toiminta-alueellaan tuottaa, ei jokaisella paikkakunnalla lähtötilanne ole välttämättä yhtä hyvä. Toisaalta koen, että kansalaisopistojen tekemää kulttuurillista työtä ei arvosteta myöskään tutkimusten valossa; eihän sitä ole toistaiseksi edes kunnolla tutkittu. Opinnäytetyöni arvosanaksi sain kiitettävän (5) sekä suosituksen lähteä jatkamaan tohtoriopintojen parissa. Koen, että kulttuurillinen tutkimus kansalaisopistoista kulttuuri-instituutioina on erittäin tärkeää ja minulla on annettavaa sekä mielenkiintoa aiheen tutkimiseen. Niinpä hain, ja pääsin, Jyväskylän yliopiston humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tohtorikoulutusohjelmaan. 

Kansalaisopistot tunnetaan vapaan sivistystyön oppilaitoksina ja elinikäisen oppimisen oppimisympäristöinä (oppilaitosrooli), mutta niiden merkitys monipuolisina kulttuuripalveluiden tuottajina jää usein vähälle huomiolle (kulttuurilaitosrooli). Vaikuttavuustutkimuksen avulla pyrin laajemmin selvittämään kansalaisopistojen roolia kulttuuritoimintojen tuottajana yhteiskunnassa. Aihetta ei ole tutkittu aiemmin. Tavoitteenani on selvittää eri menetelmillä, kuinka suuri merkitys kansalaisopistoilla on suoraan ja välillisesti paikkakuntien kulttuurielämään.

Kansalaisopistoissa tehdään monialaista, perin tärkeää alueellista, kulttuurillista työtä sekä itse opetuksen sisällä, että opetuksen ulkopuolella. Silti niiden vaikuttavuuden tunnustaminen, samoin tunnistaminen, laahaa perässä, vaikkapa musiikkioppilaitoiksiin, verrattuna. Kulttuurin tuottaminen edistää parhaimmillaan kulttuurin ja taiteen syntymistä sekä saavutettavuutta, mutta myös suomalaisen kulttuuriperintön vaalimista ja edelleen kehittämistä eri taidemuodoin.

Aihe on mielenkiintoinen ja omaa työtäni kulttuurin tekijänä tukevaa. Työskentelen johtavana musiikinopettajana Kuopion kansalaisopistossa, joka on yksi suurimpia kansalaisopistoja Suomessa. Musiikinopettajan työni lisäksi toimin tulevaisuustyöryhmän jäsenenä sekä tapahtumista vastaavana henkilönä. Toimin mukana monissa eri kulttuuriyhdistyksissä, -hankkeissa ja tapahtumatuotannoissa. Musiikinopettajana ja muusikkona kulttuurielämän ja -toiminnan tukeminen ja edelleen kehittäminen ovat yksi tärkeä osa motivoivaa opetusta ja opettajaidentiteettiäni, mutta ne ovat tärkeitä myös monille muille taidekasvattajille taiteenalasta riippumatta. Kulttuuritoiminnan kunnioitus ja laajuus eivät mielestäni vielä näy tarpeeksi kansalaisopistojen sisäisessä toiminnassa, saati toimintaa rahoittaville tahoille, kuten kuntiin tai kuntayhtymiin. Myös tiedon siirtämisessä kuntahallintoon ja luottamushenkilöille on kehitettävää.

Paitsi että aihe tukee omaa mielenkiinnon kohdettani, on sillä laajempi yhteiskunnallinen merkitys. Tutkitun tiedon merkitys yhteiskunnallisten päätösten tueksi kasvaa tulevaisuudessa. Tämä korostuu kansalaisopistokentän toimintaympäristön muutoksessa, joka haastaa kulttuuritoimijat uudenlaiseen toiminnan kehittämiseen sekä uusien tarpeiden vastaamiseen. Edunvalvontaan tarvitaan lisää laaja-alaista tutkimustietoa kansalaisopisto-opiskelun tuottamista vaikutuksista. Haluan olla mukana eturintamassa seuraamassa kehityksen suuntaa ja tuomassa uutta asiantuntijanäkökulmaa yhteiskunnallisesti merkittävään, ja ihmisiä suoraan koskettavaan, lähipalveluina tuotettavaan kulttuuripolitiikkaan.